Esa Ylijaasko: November is a Beginning

13.04.2019 - 19.05.2019

Taiteilijatapaaminen ja opastettu kierros 2.5. klo 17.

”Istun Istanbulilaisessa 32 neliön asunnossa, jossa ei ole wc:tä tai suihkua. Verhot ulottuvat katosta lattiaan ja lohkeillut maali täplittää värittömiä seiniä. Ilma on kosteaa.

Kasimin perhe on kerääntynyt yhteen päivälliselle. Veljet ja siskot. Vaimot ja lapset. Tarjolla on munakasta, valkoista leipää, tomaatteja ja teetä. Miehet syövät vaimojen ja lasten odottaessa vuoroaan. Tupakansavu leijailee ilmassa. Nurkkaan sijoitettu TV ja Syyriaan jääneiden sukulaisten puhelut kertovat surullista tarinaa sodasta. Lapset leikkivät; pienet asiat saavat heidät nauramaan.”

Esa Ylijaasko dokumentoi  neljän vuoden ajan Syyrian pakolaisten elämää Süleymaniyen kaupunginosassa Istanbulissa, Turkissa. Hän kuvasi mustavalkoiselle pikafilmille. Kuvien pintaan piirtyneet naarmut ja vesipisarat täplittävät elämää nähnyttä ympäristöä, jonka pakolaisia edeltäneet asukkaat olivat hylänneet jo vuosia aiemmin.

”Süleymaniye on yksi Istanbulin historiallisista kaupunginosista. Katukoirien laumat partioivat sen kaduilla reviireitään varjellen ja toisilleen haukkuen. Viisi kertaa päivässä ilma täyttyy minareettien rukouskutsuista. Kaukaisuudesta kajahtelevat ruuanlaiton ja lasten leikkien äänet. Toisena aikana naapurusto oli täydellinen paikka elää. Nyt se on vain hylättyjä raunioita. Rakennuksiin ovat asettuneet uudet asukkaat –sellaiset kuin Kasimin perhe.

Kasimit ovat Syyrian kurdeja maaseudulta Aleppon  ja Homsin ympäristöstä. Heidän matkansa alkoi kun Syyrian siviilisota kärjistyi. Kasimin perhe jätti kotinsa ja pienen oliivifarminsa, kun sota tuli liian lähelle. He pakenivat jalan Turkin rajalle helmikuussa 2013. Pimeyden turvin ja salakuljettajan saattamana perhe pakeni maasta. He kantoivat mukanaan vain lapsiaan ja jonkin verran käteistä. Kello oli yhdeksän aamulla, kun Kasim Keles soitti sisaruksensa hakemaan heitä autolla. Viimeinen asia, jonka hän muistaa matkasta, on välähdys auringonnousussa kylpevästä puutarhasta.

Istanbulissa on 560 000 rekisteröityä Syyrian pakolaista. Sopeutumisen helpottamiseksi on kehitetty erilaisia ratkaisuja. Tarjolla on ilmaisia kielikursseja sekä sosiaalituen ohjelmia ja yrityksen perustamista on yksinkertaistettu. Ainakin yksi Istanbulin kaupunginosa, Bagvilar, kannustaa Syyrialaisia osallistumaan kuntalaispolitiikkaan.

Sopeuttavista toimista huolimatta rajoittunut kielitaito ja virallisen pakolaisstatuksen puute tekevät työnhausta vaikeaa, melkein mahdotonta. Miehet viettävät päivänsä maleksien, teetä juoden, televisiota katsellen ja tupakkaa poltellen. Lämminsydämiset paikalliset auttavat pakolaisia selviytymään tuomalla heille ruokaa ja vaatteita, mutta pakolaisten elämä on pysähdystilassa. Epätoivoinen tilanne ei kuitenkaan estä vieraanvaraisuutta. Hyvin aikomuksin saapuvat muukalaiset toivotetaan tervetulleiksi ja heille tarjotaan teetä, ruokaa ja savukkeita. Toisinaan vitsailu ja nauru täyttävät ilman. ”

Ylijaaskon valokuvausprojekti kesti vuodesta 2013 vuoteen 2017. Yksi etappi pakolaisten matkassa tuli päätökseensä projektin viimeisenä vuonna, kun Turkin hallitus päätti tyhjentää Süleymaniyen kaupunginosan pakolaisista. Syyrialaiset lähtivät jälleen etsimään kotia, johon asettua. November is a Beginning on ensimmäinen luku maailman suurimman pakolaiskriisin tarinassa.

 

Esa Ylijaasko: November is a Beginning

Portfolio

  • Esa Ylijaasko: November is a Beginning
  • Esa Ylijaasko: November is a Beginning