Marko Hämäläinen: Kunto - haltioitumista ja häpeää

02.03.2013 - 28.03.2013

Tervetuloa avajaisiin pe 1.3. klo 18-20. Taiteilija on läsnä avajaisissa.

KUNTO – haltioitumista ja häpeää

”Olin hiihtänyt viisi kilometriä niin lujaa kuin vain suinkin jaksoin, olin ohittanutkin pari kirkonkylän koulun poikaa. Pakkanen nipisteli korvanlehtiä ja sormia, hengitys huurusi kiteässä ilmassa. Maalilinja oli selkäni takana, nojailin käsilläni polviin. Veri maistui suussa. Alaluokan opettaja Anneli ojensi käteeni metallimukillisen tulikuumaa mehua. Huohotin. Hikikarpaloiden valuessa tukastani taapersin Syvälahden koulun sisälle. Eteeni tuotiin sakeaa hernekeittoa oranssilla muovilautasella. Pidättelin oksennusta. Joku tuli sanomaan, sinä tulit kolmanneksi. Alpakkalusikka, ajattelin. Olin onnellinen.”

Ihminen on syntynyt liikkumaan. Tämä on lähtökohta, jonka todistavat niin biologiset kuin historialliset faktat. Ennen liikkeessä oleminen oli elinehto, nykyisin terveyden yksi peruspilareista ja varsin suositeltava harrastus. Liikunta ja urheilu ovat kulttuuria, johon jokaisella on jonkinlainen tarttumapinta, yleensä intohimoinen. Moni kokee liikunnan riemun ja voimauttavan vaikutuksen. Toisaalta usealla meistä on karvaita muistoja pakonomaisesta suorittamisesta. Onni ja lannistuminen, ON ja OFF. Nykypäivänä liikuntaan liittyy usein voimakas tavoitteellisuus, erityinen tarve suorittaa. On juostava maraton, päästävä rantakuntoon kuukaudessa, on ylitettävä itsensä vaikka pakosta. Huvikseen liikkuminen ei ole trendikästä, pitää olla määränpää. Vaarana tässä on liikkumisen riemun katoaminen ja jopa koko liikkeen loppuminen. Ei pitäisi unohtaa leikin ja leikkimielisen kisailun merkitystä liikuntaharrasteissa. Vaikka välillä vedetään treenit äärimmilleen, on välillä hienoa vain nauttia tekemisen riemusta.

Kunto – haltioitumista ja häpeää valokuvanäyttely tutkailee suomalaisen kuntoliikunnan monitahoista olemusta. Toiselle sanasta juoksulenkki tulee mieleen koululiikunnan kammottavat velvollisuudet ja loputon riittämättömyyden tunne, toisella taas kulkee kehossa mielihyvän aallot. Näyttely tunnustelee kansakunnan traumaa, mutta myös sitä suurta onnea, mitä monet  liikkuessaan kokevat. Hikiset ihmiset näyttäytyvät kameralle suorituksen jälkeisessä euforiassa, ja öiset kentät tarjoavat katsojalle toisen mahdollisuuden, haltioitumiseen tai häpeään.

Marko Hämäläinen on muuramelainen valokuvaaja, dokumentaristi ja valokuvauksen opettaja. Aiemmissa näyttelyissään hän on käsitellyt erilaisia yhteiskunnallisia teemoja marginaalien kautta. Hämäläisen töitä on ollut esillä Suomen lisäksi eri puolilla Eurooppaa.

Yhteydet: Alla Räisänen, toiminnanjohtaja, p. 040 72 72 135, alla@photonorth.fi

 

Pressikuva: Marko Hämäläinen, Kunto – haltioitumista ja häpeää