Ovi käy. Kahvin tuoksun perässä tullaan mummulaan ja pullaa otetaan lisää pakkasesta. Koolle saattaa tulla isokin joukko rehunlaisia yhtäkkiä, ilmoittamatta. Vanhanaikainen yhteisöllisyys eletään todeksi edelleen Haukiputaan Jokikylässä kotipaikallani. Kutsun paikkaa tässä näyttelyssä Rehunkyläksi, vaikkei se ole varsinaisesti kylä, vaan rehunlaisista muodostunut pieni yhteisö, jossa touhutaan usein yhdessä samassa pihapiirissä.
Kantatilan tontti on Kiiminkijoen rannassa, jossa on rantasauna sekä nuotiopaikka ja jotka ovat kovassa käytössä kesäaikaan. Uimisen ja saunomisen lisäksi tulille tullaan jakamaan päivän asioita, nauramaan ja syömään makkaraa. Nykyään veljeni viljelee maata Rehunkylällä. Tilan mailla asuvat vanhempani, kolme veljeäni perheineen ja minulla on jokivarressa kesämökki. Lisäksi naapurustossa asuvat isän edesmenneen veljen puoliso ja hänen poikansa perheineen, Rehuja hekin.
Elämä Rehunkylässä on erittäin työteliästä, uusia ideoita riittää ja niiden nopeita toteutuksia maanviljelyn rinnalla. Milloin päätetään purkaa kokonainen rakennus ja rakennetaan tilalle uusi tai siirtää vanhaa omin voimin parempaan paikkaan, milloin raivataan rantakoivikkoa tai kaislikkoa. Tapahtumia kylässä siis riittää ja siksipä ympäristö tarjoaa oivan mahdollisuuden kuvaamiselle.
Tilaa viljellään kolmannessa polvessa. Vuonna 1995 karjatalous on lopetettu ja jäljellä on maan viljelemistä. Onneksi serkkumme hankkii kesäisin lampaita ja kanoja. Lampaista minäkin haaveilen mutta isäni on sanonut, että kuusi tuntia hänen kuolemansa jälkeen voin hankkia lampaita hänen maillensa. Rehunkyläläisillä on omaperäinen huumorintajunsa ja yhteisissä hetkissä nauretaan paljon, mutta kuvassa harvoin naurattaa.
-Päkä Rehu
Näyttelyssä ei järjestetä avajaisia mutta taiteilija on paikalla torstaina 17.2.2022 järjestettävässä Kulttuuritalo Valveen opastetussa näyttelykierroksessa klo 17 alkaen.