Valokuvataiteilija Hertta Kiiski tarkastelee näyttelyssään Bloomrotmilk ihmisten ja muiden lajien välisiä suhteita rakkauden, hoivan, halun ja vapauden kautta. Photo North – Pohjoisen valokuvakeskuksen galleriaan rakentuvassa tilasensitiivisessä kokonaisuudessa valokuva, liikkuva kuva ja objektit kietoutuvat yhteen. Näyttely tarkastelee lajienvälistä läheisyyttä: sitä, kuinka olemme jo sotkeutuneet toisiimme ja mitä vapaus tällaisessa suhteessa tarkoittaa?
Näyttely alkaa eläintarhasta, jossa kaikki katsovat jotakin. Kiiski on kuvannut muun muassa Los Angelesin hylätyssä eläintarhassa, Pariisin Ménagerie du Jardin des Plantesissa, Tokion delfinaariossa ja pöllökahvilassa sekä Kioton apinapuistossa. Näissä tiloissa eläin on meitä lähellä, mutta etäällä. Niin lähellä, että sen voi nähdä, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei se pääse sotkemaan järjestystä.
Kiiskin teoksissa eläin katsoo takaisin tai ei katso. Voi olla, että se ei ole kiinnostunut meistä lainkaan. Mitä lähemmäs eläintarhan eläintä tullaan, sitä enemmän eläimen ja ihmisen väliin asettuu esteitä: lasi, verkko, kamera, laji tai nimi. Katse voi sisältää uteliaisuutta, hoivaa, halua tai kuria. Se voi olla tapa sanoa: minä näen sinut, ja samalla: pysy siinä, missä sinut näen.
Näyttelyssä galleriatila alkaa muistuttaa eläintarhaa ja eläintarha galleriatilaa. Molemmissa ruumiit, kuvat ja esineet on järjestetty katsottaviksi. Näyttelyssä nähdään myös Kiiskin tyttäriä ja taiteilijan omakuvia. Yhtäkkiä ihmiseläinkin on näytteillä. Kumpi katsoo, kumpaa katsotaan?
Näyttelyn sydämessä on videoteos, jossa hämähäkki rakentaa verkkoaan. Se on yhtä aikaa suoja, rakenne ja ansa. Yhteys Louise Bourgeois’n Maman-veistokseen vuodelta 1999 tuo mukaan ajatuksia äitiydestä, hoivasta ja työstä. Hämähäkki on yhtä aikaa hoivaaja, rakentaja ja saalistaja. Myös äitiys voi sisältää useita, keskenään ristiriitaisia tehtäviä, joista kaikkia ei tarvitse ratkaista.
Näyttelyhuoneisiin levittäytyvät apinat, karhut ja muut lapsenomaiset muodot kutsuvat katsojaa lähelle. Ehkä niitä tekisi mieli koskettaa, silittää, ostaa? Söpöys voi saada meidät haluamaan jotakin ennen kuin ehdimme pysähtyä kysymään, mitä olemme tekemässä. Kiiski tarkastelee söpöyden voimaa ja sitä, kuinka kiintymys voi kietoutua myös omistamiseen ja kontrolliin. Söpöys on pehmeää, mutta ei välttämättä viatonta.
Kiiski ei pyri ratkaisemaan ihmisen ja muiden lajien välistä monimutkaista suhdetta. Mieluummin hän sotkee sitä hieman lisää. Rakkaus, hoiva, halu ja väkivalta eivät pysy omissa laatikoissaan. Toisen suojeleminen voi tarkoittaa toisen sulkemista sisään. Katsominen voi olla tapa lähestyä, mutta myös tapa tehdä toisesta objekti.
Näyttelyn nimi Bloomrotmilk asettaa rinnakkain kukkimisen (bloom), hajoamisen (rot) ja ravitsemisen (milk). Ruumiit vaihtavat aineita ja nesteitä keskenään, eikä mikään pysy aivan omalla puolellaan. Kiiskille lajienvälisessä läheisyydessä kyse ei ehkä olekaan siitä, kuinka lähelle voimme toista päästä. Olemme jo sotkeutuneet toisiimme.
Vapaus on sana, jota voi kantaa mukanaan myös häkissä.
Hertta Kiiskin näyttelyä Bloomrotmilk täydentää kuraattori Amanda Hakokönkään näyttelystä ammentava essee. Lue essee PDF-muodossa täältä (tiedosto aukeaa uuteen välilehteen).
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 4.9. klo 17 alkaen. Avajaiset aloitetaan galleriasta. Tervetuloa!
Kaikille avoin taiteilijavetoinen näyttelykierros järjestetään lauantaina 5.9. klo 13-14. Kierrokselle on vapaa pääsy.
Hertta Kiiski
Bloomrotmilk
5.9.–20.12.2026
Photo North – Pohjoinen valokuvakeskus, galleria
(kuva: Hertta Kiiski, Red-nailed Aloe, 2023/2026)
