Sopeutuminen-hanke pohtii ja etsii sekä konkreettisia että spekulatiivisia tulevaisuuden ratkaisuja taiteen, tieteen ja hiljaisen paikallistuntemuksen välisen vuoropuhelun keinoin. Sopeutuminen kysyy taiteellisen, sosiaalisen, tieteellisen, inhimillisen ja ei-inhimillisen toiminnan kautta miten joustavuus ja sopeutuminen väistämättömään muutokseen muuttavat omaksuttavia näkökulmia ja strategioita. Hankkeen tarkoituksena on lisätä kulttuurista ja sosiaalista hyvinvointia sekä tarjota uusia näkökulmia muutoksen havaitsemiseen ja tulevaisuuden tunnistamiseen – resilienssiä: joustavuuden ja sietokyvyn lisäämistä sekä innovatiivisia taiteesta ja kulttuurista nousevia ratkaisuja.
Michèle Boulogne (b.1996, Martinique) on Hollannissa asuva ja toimiva taiteilija, jonka työskentelee tekstiilitaiteen kentällä. Sodankylän geofysiikan observatoriossa Boulogne jatkaa avaruuteen, voimakenttiin ja niiden ilmiöihin linkittyvää työskentelyään identiteetin ja kulttuurisen muistin rinnalla. Michele on vuodesta 2024 ollut aktiivinen jäsen Venus Conversations -kollektiivissa, joka kerää yhteen kulttuurin, tieteen ja taiteen kentät. Venus Conversations on vuoteen 2034 jatkuva projekti, jossa luodaan vuoropuhelua ja taiteellisia tuotantoja Venus-planeetan ympärillä. Taiteilijan aiempi teos Venus does not exist (2021) keskittyykin mysteerisenä pysyneen planeetan, Venuksen, näkyväksi tuomiseen pohtien miten teknologia muokkaa kollektiivista mielikuvaamme saavuttamattomista maisemista ja teknisen datan avulla. Boulognen työt yhdistelevät kollaasimuotoon erilaisia tekstiilin tekniikoita kuten kudontaa, värjäämistä ja neulontaa. Hän ammentaa inspiraatiota töihinsä karibialaisesta perinnöstä sekä avaruustutkimuksesta, ja tutkii niiden pohjalta pirstoutunutta historiaa, päällekkäisiä ajallisuuksia sekä suuria luonnonvoimia.
Glasgowssa asuva Elina Bry työskentelee linssipohjaisen taiteen ja performanssien parissa. Iin Kulttuurikauppilan residenssissä Bry tutkii ihmisen ja luonnon suhdetta ilmastoahdistuksen ja ilmastonmuutoksen valtaamassa ajassamme. Sopeutuminen-näyttelystä löytyvä lopputulos käsittelee aihetta liikkuvan kuvan, äänen ja performanssin kautta. Iistä Bry pyrkii tuomaan myös paikallisten ihmisten äänet ja tuntemukset luonnosta isomman yleisön kuultavaksi. Puoleksi suomalaisena Bryllä on vahva suhde suomalaiseen luontoon, jota hän on käsitellyt myös aiemmassa työssään Is The Earth Chronically Ill? (2023-2024). Elina Bry on aiemmin ollut residensseissä muun muassa Iso-Britanniassa, Australiassa ja Vietnamissa.
Jaakko Myyri (s. 1991, Oulu) on Hollannissa toimiva taiteilija, jonka töiden keskiössä ovat identiteetin ja ympäristön risteyskohdat. Myyri työskentelee pääasiallisesti veistoksien ja koodin parissa. Hän tutkii kuinka kieli toimii järjestelmien rappeutumiseen reagoimisen voimana – siirtyen teknologisen kritiikin tuolle puolen kohti vaihtoehtoisia työkalujen rakentamisen ja subjektinmuodostuksen tapoja. Myyri käyttää teoksissaan mm. koneoppimista ja käytöstä poistettuja laitteita, kuten teollisia ilmastointilaitteita, joista hän tekee veistoksia sekä immersiivisiä installaatioita. Oulangan tutkimusaseman residenssin aikana Myyri työskentelee teoksen parissa, jossa tunnetilat muuntautuvat ilmapiireiksi hyödyntäen herkältä subarktiselta alueelta saatua tutkimusdataa. Hän on valmistunut Gerrit Rietveld Academiestä 2018 ja hänen teoksiaan on ollut esillä soolo- ja ryhmänäyttelyissä paikoissa kuten LINZ FMR (AT), NEVERNEVERLAND (NL), PuntWG (NL), Het Nieuwe Instituut (NL), Uncut at the Stedelijk Museum (NL) ja Noblesse Collection (KR).
Matti Aikio on saamelainen taiteilija, jolla on taustaa poronhoitajana. Hänen työnsä tutkii modernien länsimaisten yhteiskuntien ja alkuperäiskansojen maailmankatsomusten yhtymäkohtia, erityisesti niiden tilallisissa ja ajallisissa havainnoissa. Aikio on erityisen kiinnostunut luonnonvaroja koskevista konflikteista, jotka juontavat juurensa alkuperäiskansojen ja hallitsevien yhteiskuntien perustavanlaatuisesti erilaisista suhteista luontoon. Hänen työskentelynsä yhdistää liikkuvaa kuvaa, ääntä, tekstiä ja valokuvaa. Hän on käsitellyt teemoja, kuten saamelaisten totuus- ja sovintoprosessia, kulttuurista omimista ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Sopeutuminen-näyttelyssä Aikio tarkastelee modernien teknologioiden käyttöä alkuperäiskansojen elinkeinoissa. Hän valmistui Tromssan nykytaiteen akatemiasta vuonna 2012. Hänen töitään on ollut esillä Sápmi Triennalessa (Norja, 2024), Helsinki Biennaalissa (Suomi, 2023), Västernorrlands Museumissa (Ruotsi, 2023) ja Barents Spektakel -festivaaleilla (Norja, 2021).
Erich Berger on helsinkiläinen taiteilija, kuraattori ja tohtoriopiskelija, joka tekee tieteidenvälistä tutkimusta Oulun yliopistossa. Hänen väitöskirjansa tarkastelee, miten taiteilijat lähestyvät ajallisuutta ihmisen aikaskaalan ulkopuolella integroiden antropologiaa, geologiaa ja taidetta. Berger on uransa aikana tutkinut tiedon materiaalisuutta sekä tieteen, teknologian ja taiteen leikkauspisteitä. Hän keskittyy tällä hetkellä syväaikaan ja hybridiekologioihin, työskennellen geologisten ja radiogeenisten prosessien kanssa ja tutkien niiden yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia. Adaptation-näyttelyssä Berger esittelee teoksensa Spectral Landscapes (2021–), joka käsittelee näitä teemoja. Hänen teoksiaan on ollut laajalti esillä museoissa, gallerioissa ja merkittävissä mediataidetapahtumissa, kuten Ars Electronicassa (Itävalta, 2009), File Festivalissa (Brasilia, 2010), Sonarissa (Espanja, 2008) ja Venetsian biennaalissa (Italia, 2007).
Arttu Nieminen on rovaniemeläinen mediataiteilija, jonka työt alkavat usein muodollisilla leikeillä – symmetrialla, horisonttiviivoilla – ja laajenevat arktiseen haurauteen ja profeetalliseen kuvastoon. Niemisen omaleimaisessa audiovisuaalisessa kielessä virtaava luontokuvaus, runollinen kerronta ja minimalistiset äänimaisemat törmäävät brutaaliin montaasiin. Hänen videotaidettaan on esitelty museoissa, gallerioissa, elokuvateattereissa sekä julkisissa esityksissä ja tapahtumissa. Nieminen suorittaa maisterin tutkintoaan Lapin yliopistossa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Kiasmassa (2022), Venetsian biennaalissa (2022) ja Mäntän kuvataideviikoilla (2019). Hän valmistelee parhaillaan yksityisnäyttelyä Rovaniemen taidemuseossa.
Maija Tammi on suomalainen taiteilija ja taiteen tohtori, jonka valokuva- ja videoteokset tutkivat kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden, tieteen ja taiteen välisiä rajoja. Radikaalista tarinankerronnastaan tunnettu Tammi käyttää leikkisää lähestymistapaa – mitä hän kutsuu spekulatiiviseksi runoudeksi – käsitelläkseen keskeisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ahdistuksia. Sopeutuminen-näyttelyssä hän palaa teokseensa Milky Way (2015), joka tutkii kosmoksen, kreikkalaisen mytologian ja ihmisen olemassaolon yhtymäkohtia. Ennen taiteellista uraansa Tammi työskenteli kuvajournalistina. Hän väitteli tohtoriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2017. Hänen teoksiaan on ollut esillä kansainvälisesti Pariisissa (2020, 2021), Berliinissä (2018), Roomassa (2017), Lontoossa (2017, 2018), New Yorkissa (2015, 2016) ja Tokiossa (2017) sekä hän on julkaissut viisi kirjaa.
