Jenni Hailin, Natalia Kopkinan, Patrick Kuoppamäen, Katri Lassilan ja Taru Samolan ryhmänäyttely Virtaamaa pohtii muutosta. Veden historialliset ja maantieteelliset liikkeet tuovat esiin menneisyyksiä, mahdollisia tulevaisuuksia ja niiden katoamista. Millaisena liike ja virtaus näyttäytyvät niille, joilla ei ole vaihtoehtoja? Millaista on aktiivisesti odottaa vääjäämätöntä muutosta?
Photo North – Pohjoisen valokuvakeskuksen galleriassa vesi, tulemisen prosessit ja ajan värähtely ovat taiteilijoiden teoksia yhdistäviä elementtejä. Valokuvan materiaalisuus sekä analogiset vedostus- ja työstämismenetelmät nousevat myös näyttelykokonaisuuden keskiöön. Pöydistä, kartoista ja märkälevyambrotypioista muodostuvan Jenni Hailin valokuvainstallaation Voyage Out lähtökohtana ovat taiteilijan isoisotädin Fannyn (s. 1894) ja isotädin Signen (s. 1902) siirtolaismatkat Amerikan Yhdysvaltoihin. Menneisyyden ja nykyisyyden suhdetta pohtiva teoskokonaisuus kysyy millaiseen tulevaisuuteen alunperin Viipurista ja Suomen länsirannikolta kotoisin olevat tädit saapuivat – löysivätkö esiäidit valtameren toiselta puolelta etsimänsä?
Natalia Kopkinan mustavalkoisissa hopeagelatiinivedoksissa aika pysähtyy. Taiteilijan valokuvasarjoissa suurennetut filminegatiivit abstrahoivat teosten ihmishahmot antaen niille uuden muodon. Kopkina on kiinnostunut siitä, miten valokuva ja ihmiskeho kommunikoivat nonverbaalisesti yksinomaan visuaalisen kielen avulla, ja millaista tietoisuutta tai vaikutelmaa pysäytetyt hetket luovat. Patrick Kuoppamäen kamerattomat hopeagelatiinivedokset koostuvat useammasta sadasta valotuksesta. Pimiön sisällä tilallisista kokeiluista rakentuneet teokset ovat inspiroituneet valon vaikutuksesta arkkitehtonisiin yksityiskohtiin ja kaupunkiympäristöön. Muutos, syvyys ja liike nousevat esiin abstraktien ja minimalististen kompositioiden kautta.
Katri Lassilan vesi- ja maisemakuvat haastavat ajatuksen maisemasta pelkkänä geografisena objektina. Lassilan hopeagelatiinivedosten ohikiitävät hetket ja valokuvan tarjoamat visuaaliset mahdollisuudet tuovat muutoksen esiin psykologisena ja filosofisena määreenä – poliittisten ja ekologisten konfliktien täyttämässä maailmassa odotukset ja toiveet vaihtuvat liian helposti peloksi ja näköalattomuudeksi. Lassilan mustavalkoisia teoksia täydentävät hänen tekemänsä syanotypiat, jossa katseen keskiöön nousevat ihmisen sijaan muut maisemaa asuttavat olennot. Syanotypioihin keskittyvän Taru Samolan teoksissa muutos näyttäytyy subjektiivisena muuttuvan ja laajenevan minuuden kautta. Erilaisille arkisille ja kierrätetyille materiaaleille vedostetut teokset on sidottu neljän uniikin vihkon muotoon. Kuten ympäristö ja tilat muokkaavat minuutta ja ruumiillista kuulumista, kerrostavat vihkojen eri materiaaliratkaisut minuuksia päällekkäin. Millaiseksi minuus muuttuu, kun ajatus paikkaan kuulumisesta katoaa?
Näyttelyn ovat kuratoineet taiteilija Natalia Kopkina ja Photo Northin toiminnanjohtaja, kuraattori Darja Zaitsev.